Nuorten osallistuminen politiikkaan puhuttaa usein. Nuorten äänestysaktiivisuus on ollut viime vuosina monissa maissa varsin alhainen ja monet nuoret tuntevat politiikan liian etäiseksi. Monet nuoret ovat sitä mieltä, että perinteiset puolueet eivät ole riittävän kiinnostuneita nuoria koskevista kysymyksistä. Esimerkiksi Suomessa he ovat pettyneitä politiikkaan, koska koulutuksesta leikataan ja myös työllistyminen on usein vaikeaa. Nuorten poliittinen passiivisuus onkin herättänyt paljon huolta, ja puolueet ovatkin yrittäneet löytää keinoja kuinka nuoret saataisiin paremmin mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Seuraavaksi käymme läpi kuinka viime vuosien muutokset mediassa ovat vaikuttaneet nuorten aktivoimisessa.Monet puolueet ovat viime vuosina tulleet hyvin näkyvästi esille sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Facebook ja Twitter ovatkin sellaisia kanavia, joilla myös nuoret on helppo tavoittaa. Toisaalta sosiaalisen median logiikka on sellainen, että henkilö seuraa usein vain itseään kiinnostavia asioita, esimerkiksi mainokset on helppo sivuuttaa. Poliitikot ovat yhä vahvasti esillä sanomalehdissä ja televisiossa, mutta monet nuoret seuraavat varsin vähän perinteisiä tiedotusvälineitä. Poliittiset järjestöt ovat varsin aktiivisia esimerkiksi yliopistoissa, ja monet yliopisto-opiskelijat ovatkin poliittisesti varsin aktiivisia. Suurempi ongelma onkin kuinka tavoittaa muut nuoret, esimerkiksi ammattikouluissa opiskelevat. Seuraavaksi käsittelemme nuorten suhtautumista poliittisiin puolueisiin Suomessa ja maailmalla.

Nuoriso ja poliittiset puolueet

Suomessa poliittinen kenttä on ollut muutostilassa viime vuosina. Perinteiseen kolmen suuren puolueen ja pienempien puolueiden malliin on tullut muutoksia. Perussuomalainen puolue ja Vihreä Liitto ovat olleet kolmen suurimman joukossa gallupeissa. Puolueiden tulevaisuutta pohdittaessa myös nuorten äänestyskäyttäytymisestä on puhuttu runsaasti. Esimerkiksi yhtenä SDP:n suurista ongelmista pidetään sitä, ettei puolue ole tarpeeksi houkutteleva nuorille. Toisaalta Vihreän liiton kannatuksesta tärkeä osa on nimenomaan nuorten kannatusta. Vihreät arvot puhuttelevat erityisesti nuoria. Myös Kansallinen Kokoomus, huolimatta konservatiivisesta arvopohjasta on onnistunut houkuttelemaan nuoria äänestäjiä, ja moni nuori samaistuukin Kokoomuksen arvoihin.Pienistä puolueista erityisesti Piraattipuolue on nuorten suosiossa. Esimerkiksi koululaisvaaleissa Piraattipuolue sai eniten ääniä. Piraattipuolueen suosiota nuorten keskuudessa selittää puolueen digipainotteinen ohjelma – piraattipuolue ainoana puolueena pyrkii aktiivisesti muuttamaan tekijänoikeuslakia ja tarttuukin monia netissä surffailevia nuoria kiinnostaviin teemoihin. Piraattipuolue kyseenalaistaa perinteisten puolueiden valtiokeskeisen politiikan ja pyrkii lisäämään yksilönvapautta yhteiskunnassa. Puolueella onkin jopa anarkistinen, hyvin radikaali ohjelma ja ainakin toistaiseksi se on pysynyt varsin marginaalisena puolueena. Piraattipuolue on pärjännyt verrattain hyvin joissakin muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Saksassa. Tosin viime vuosina esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa piraattipuolueen suosio on ollut selvässä laskussa.

Nuoret poliitikot

Huolimatta nuorison passiivisuudesta osa nuorista on erittäin aktiivisia politiikassa. Monien kuntien valtuustoista löytyy nuoria valtuutettuja ja eduskunnassakin on useita nuoria kansanedustajia, esimerkiksi vuoden 2015 vaaleissa eduskuntaan pääsi 14 alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Nykyinen oikeusministerimme Antti Häkkänen on ainoastaan 32-vuotias, syntynyt vuonna 1985. Puolueilla on usein omat nuorisojärjestönsä, ja usein kun ne ovat julkisuudessa, tämä johtuu siitä, että ne esittävät radikaalimpia mielipiteitä kuin puolueen vanhemmat poliitikot. Nuorisojärjestö onkin monelle poliitikolle hyvä ponnahduslauta poliittiseen eliittiin. Vaikka kansanedustajan työ on varsin hyvin palkattua, kiinnostaa poliitikon työ silti vain harvoja nuoria.Monissa maissa johtavat poliitikot ovat varsin iäkkäitä, sillä maan johtajalta vaaditaan usein kokemusta. Länsi-Euroopan maissa presidentit ja pääministerit ovat usein yli 50-vuotiaita. Yksi merkittävä poikkeus tässä on vastavalittu Ranskan presidentti Emanuel Macron, joka on syntynyt vuonna 1977. Monet mediat ovatkin esittäneet nuoren iän ja nuorekkaan olemuksen positiivisena piirteenä, jota Macronin lisäksi edustaa Kanadan pääministeri Justin Trudeau. Toisaalta esimerkiksi kommunistisen järjestelmän murtumisen jälkeen monet nuoret pääsivät merkittäviin poliittisiin virkoihin. Tämä selittyy ainakin osaksi sillä, että monissa maissa haluttiin sellaisia poliitikkoja, joilla ei ole menneisyys taakkana.